Lähes kolme viikkoa sitten, elämäni kuitenkin muuttui mustasta kertaheitolla kaikkiin sateenkaaren väreihin, kun minusta tuli täti. Isoveljeni ja hänen kaunis mielitiettynsä ottivat ja valmistivat itkettävän hienon uuden ihmisen. Tästä prinsessasta on puhuttu TaoTaona, jo ennen kun kukaan uskalsi hänestä edes haaveilla. Samaan aikaan aloimme häntä myös rakastamaan. Veljeni uumoili tätä nimeä siksi, että pääsisi joskus lapsensa kanssa rehtorin puheille ja saisi kovaan ääneen taivastella "No ei varmasti ollut meidän TaoTao!"Kaiken kaikkiaan tästä matkasta ja heidän vanhemmuuden seuraamisesta saattaa tulla vielä aika monta hauskaa tarinaa. Ja kunnes kirkossa kuulutetaan, TaoTaona hän pysyy. Ja varmasti pitkälle eläke-ikään saakka.
En ollut varautunut siihen tunnevyöryyn minkä koin nähdessäni ensi kertaa tämän epäilemättä maailman kauneimman lapsen. Meistä tulee vielä aikamoinen kahden tytön jengi. Koen olevani isoveljieni kasvattama, ja näinkin hyvä lähinnä heidän ansiostaan. Luulin, että kuolen ylpeyteen, kun näin veljeni ensimmäistä kertaa isinä. Kätilöopiston aulassa oli leffahetki, kun me kaikki vollotettiin puhtaasta onnesta, eikä kukaan siinä vaiheessa ollut edes nähnyt tätä pientä jumalatarta. Ei ne kyynelet ihan siihen vielä loppuneet.
Tänä myrskyä edeltävänä iltana, TaoTao toi minulle sanat takaisin ja laittoi runoilemaan.
TAOTAON IKIOMA RUNOLIINI:
Kuulkaa jumalat,
äiti-maa, kohtalo, karma ja avaruus loputon,
Maailmaan on saapunut uusi prinsessa ja kiire tällä
pyynnöllä on.
Kuinka pystyisin tämän toiveeni linnunradalle laittaa?
Jos lausun sen ääneen ja vähän itken, ei kai se haittaa?
Rakas aurinko, tuo hänelle kuu,
tyhjennä taivaat sen ihmeistä jos sillä saadaan naurava suu.
Anna kikatusta iltaisin sängyssä, vaikka kello liian paljon
olisi.
Anna odotusta kesästä, anna ne purot jotka lapsuudessani
solisi.
Herätä sateen ropinaan tai kirkkaan aamun valoon,
Anna turvallinen tie joka johtaa aina kotitaloon.
Likaa kädet yltä päältä tahmeaksi ja anna isoja takkuja
tukkaan,
anna meille kartta siihen paikkaan mihin tavarat katoaa, kun
ne menee hukkaan.
Jätä ikkunaan
nenänjälki kun tarkkaillaan tonttuja,
Anna uskallusta loikata pitkälle jos polulla on monttuja.
Kerro iltasaduissa hassuista ja pelottomista, anna
tuutulauluja parhaita
Tuo hänelle ne mieleen nopeasti, aina silloin kun tulee
päiviä harmaita.
Laita aamuisin jotain pehmeää ja pörröistä pienten varpaiden
alle,
laita tyynyn alle unia vartiomaan maailman rohkein nalle.
Anna aikaa ihmetellä kastemadon luikertelua ja suurta
sinistä merta,
näytä tähdenlentoja ja toteuta haaveet joka ikinen kerta.
Anna joka päivä suukkoja ja halauksia liian monta laskettavaksi,
Ilolla näytä, että kaikki elämän hetket on tarkoitettu
naurettavaksi.
Anna sävelmiä ja vie tanssiin niin usein kuin voit,
Näytä että maailman isoksi leikkikentäksi loit.
Opeta olemaan varovainen, opeta se meidän muiden tähden,
Palauta minut pian hänen luokseen jos eksymään lähden.
Anna hänelle kiltti ja ystävällinen mieli,
Anna kauniita sanoja kaihtamaton kieli.
Anna toivoa ja ymmärrystä ja muista seikkailuihin viedä,
Älä vielä paljasta, etten kaikkiin kysymyksiin vastausta
tiedä.
Anna taipuisat sormet ja terävä kynä,
heitä pelastusrengas jos vesi on äkkisyvä.
Kastele läpimäräksi kesäisessä sateessa ainakin kerran,
Jätä muistoihin tilaa minullekin jonkin verran.
Anna terävät vaistot ja opeta niihin luottamaan,
Anna hänelle hymy millä pystyy kaatumisia tuottamaan.
Kuule pyyntöni ja paperihaavaa suuremmalta kivulta säästä,
Otan kaikki iskut vastaan mutta hänet suruitta päästä.
Anna hänen kuulla kuiskaukseni mielessään kun siirryn
tähtien tuolle puolen,
Viesti tuulen mukana että osa minusta jäi tänne ja rakkaus pitää
hänestä huolen.
Anna hänelle koko maailma ja valtava elämän jano
Yksi toive minullekin universumiin sano;
En pyydä rahaa tai matkoja vieraille maille,
En rypyttömiä vuosia, en ole enää muuta vaille,
Kirjoita taivaalle
Aika rakas, enää ei ole kiire.
Rakkaudella,
Ylpeä Dista-Täti
