Luin iltiksestä viime viikolla uutisen. Se meni
abauttiarallaa näin:
Saharasta lähestyy helleaalto
Harvinainen ilmiö lähestyy Eurooppaa ja tuo
mukanaan lämpimät säät laajalle alueelle. Esimerkiksi Puolaan on luvassa
jopa 30 astetta lämmintä. Jo sadan miljoonan vuoden ajan skuppidippi dii
ja sitten paljon sanoja kuten lämmin, leuto, välimerellinen, ihana,
aurinkoinen, ou jes. Uutinen huipentuu viimeiseen lauseeseen: Tämä ei
kuitenkaan yletä Suomeen asti ja vapuksi onkin luvattu voimakkaita sateita,
kylmää tuulta ja liian kännisiä haalariheppuja.
Siis miks pitää tahallaan ärsyttää.
Mä en välitä vapusta. Ensinnäkin siksi, koska en nyt
äkkiseltään muista ainuttakaan vappua milloin olisi ollut lämmin ja teekkarit
olis osannut käyttäytyä. Valehtelin heti. Vuosi 1998: Äiti odotti
pikkuveljeäni, me oltiin Hyökyvuorenpuistossa ja juotiin lapsille tarkoitettua
punaista samppanjaa ja muistelisin, että äidillä ois ollut aurinkolasit. Ne on
toki voinut olla imagolasitkin, mutsi on aika cool. Tunnen myös monta teekkaria ja ne käyttäyy hyvin vuoden jokaisena päivänä. Mutta tämä tarina
menettää terävyyttään jos en liiottele ja yleistä.
Teininä vappu oli hauska juhla, koska pystyi lainaamaan
kaverilta ylppärilakkia ja sen tuoman itsevarmuuden voimin käveltiin alaikäisenä
baariin juomaan sex on the beachia ja tequila sunrisea. Siitä sitten Espalle
serpentiinit kaulassa kiljumaan kaikille ohikulkijoille KLARA VAPPEN, kunnes
joku alko itkemään, kun sen kengät hävis, ku se vaan on niin villi ja nuori ja
kreisi. Se joku olin minä.
Juttelin ystäväni kanssa, joka on toiminut
ravintola-alalla jo vuosia. Se ei pystynyt valitsemaan, kumpi on kamalampi aika
olla töissä -vappu vai pikkujoulu aika. Syy on seuraava: molempina ajankohtina
kadut ja baarit valtaavat ihmiset, jotka juovat ainoastaan vappuna,
pikkujouluissa ja juhannuksena. Se Juhannus ei niin haittaa koska ne on
piilossa mökillään ja heittää tikkaa ainoastaan omaan jalkaan, mutta hitto kun ne ryömii kaupungille noina muina ajankohtina. Alkoholi kun ei alkuunkaan pue
kaikkia.
Ehkä tiedät ihmistyypin ketä tarkoitan: Seuruetta
yleensä johtaa jonkinlaisen pienemmän yrityksen omistava tai toimintaa johtava
keski-ikää lähestyvä mies. Hänellä on huonosti istuva pikkutakki ja
vuodenajasta riippuen päässään joko valko- tai tonttulakki. Aina tarjoilijan
lähestyessä pöytäseuruetta, se alkaa laulaa: mahtava peräsin ja pulleat purjeet
ja nipistää vähän pyllystä. "Älä nyt leikistä suutu hei, hauskaahan tässä
vaan pidetään." Illan edetessä miehelle tulee suuri Harmi, koska hänelle
ei toistuvasta huutelustaan huolimatta suostuta myymään kahdeksaa jallupulloa
snägärille mukaan. "Kuule TYTTÖ, tyttö hei! Tuus tänne hei! Tiedätkö kuka
mä olen?! Vuonna kaheksankyyt olin Vekarajärvellä samassa tuvassa kun sun pomo.
Se on kuule yks puhelinsoitto ja Raipe antaa sulle kenkää, tajuutko. Nyt sitä
jallua saatana!"
Sit ne pupunkorva naiset ja ne haalarit ja elämän
suurista saavutuksista muistuttavat hatut ja se yhteen kuuluvuuden tunne ja ne
kolmepisteysit. Olen täysin valmis myöntämään, että tämä on osaltani vain
katkeraa nurinaa, koska en itse ole koskaan saavuttanut akateemisesti mitään,
enkä siksi osaa samaistua tähän. Tämä teksti sisältää yleistämistä,
antipatioitani ja traumojani liittyen tähän jaloon työväenjuhlaan. Sen aiheutti eräs
tuntematon herrasmies eräänä vappuna kaivarissa, kun se pissas mun kengälle ja
sanoi: "Oletpa kamalan näköinen nainen". Sinä hetkenä lupasin
itselleni, että kaupungissa vietetyt vappu-aatot ovat nyt osaltani takana päin
ja annan tilaa seuraavalle sukupolvelle.
Toivotan teille kuitenkin ihanaa vappua! Siihen
nimittäin kuuluu paljon ihanaa, kuten skumpan juominen keskellä päivää ja
vapaapäivä jonka saa viettää juuri niiden ihmisten kanssa ketkä ovat tärkeitä,
eikä kenenkään välttämättä tarvitse pissata kenenkään päälle. Sima on hyvää.
Annetaan tämä päivä mielihyvin amatööreille hassuteltavaksi. Hoidetaan
me sitten ne reilu kolmesataa muuta päivää vuodessa. Tämä on erinomainen päivä
tuntea kiitollisuutta: Meitä yhdistää niin moni asia, että emme
tarvitse yhtenevää pukukoodia tietääksemme sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti